Mitä on olla ensimmäinen?

Alussa oli pimeys. Sitten Jumala loi maan ja kasteen maaperään. Märästä maasta muovattiin mies, jonka kylkiluusta muokattiin myöhemmin sivutuotteena se toinen, elikkä nainen. Jumala katsoi luomaansa ja totesi sen olevan aika hyvä. Seitsemäntenä päivänä Jumala sitten lepäsi.

Kului noin 4000 vuotta, syntyi Simone de Beauoir joka puki asiantilan sanoiksi uudestaan:
"Näin ollen nainen on aina tuomittu jäämään toiseksi ja vähemmäksi, sekä hänet on kasvatettu kantamaan tätä ristiään sitä kyseenalaistamatta. Nainen löytää itsensä ja suorittaa valintansa maailmassa, jossa miehet velvoittavat hänet hyväksymään itsensä vain "toisena"."

No, mitä me voimme tästä päätellä?
Ainakin sen että minä olen ensimmäinen.

Kiusasin ruotsalaista harjoittelu-toveriani siitä että hän on maailman etuoikeitetuin ihminen. Johan kun on ruotsalainen, akateemisesti koulutettu, valkoinen ja mies. Tuo paketti tarjoaa mahdollisuudet olla oikein yli-ensimmäinen.

Itse olen aika samalla viivalla. Oli oikeastaan aika hassua tuossa kuukausi sitten kun jouduin ensi kertaa elämässäni oikein kunnolla diskriminoiduksi. Etsin uutta asuntoa ja neljä ensimmäistä puhelua päättyi asunnon omistajan lakoniseen "Me nyt etsimme vuokralaiseksi lähinnä opiskelijatyttöä" -kommenttiin. Kun kommentin oli kuullut pari kertaa, minun teki mieli referoida puhelimessa omia kokomuksiani opiskelijatytöistä ja heidän siisteydestään (tulipas tahattomasti kirjoitettua härskinkuuloinen lause -toim. huom). Minä olen varmasti parempi vuokralainen kuin keskimääräinen opiskelijatyttö. Olen siisti, hiljainen ja minulla on vakituiset tulot ja kaikkea. Oli rankkaa olla ennakkoluulojen uhri.

No, maksan takaisin tämän kaltoinkohtelun työelämässä jossa voin rekrytointitilanteessa surutta pelata "On muuten aika epätodennäköistä että minä tulen raskaaksi" -kortilla. Siitäkin huolimatta, että jos joskus tulen isäksi aion jäädä ainakin vuoden hoitovapaalle (sitä kun ei tarvitse etukäteen kertoa). Tulen tienaamaan enemmän kuin naiset ja elämään onnellisena ilman turhia ulkonäköpaineita ja vääristynyttä kuvaa ihannevartalosta. Todennäköisyys että joudun perheväkivallan uhriksi on edelleenkin naurettavan pieni ja voin delegoida lasten pää-hoivavastuun puolisolleni ilman julkista paheksuntaa.

Pitäkööt opiskelijatytöt halvat vuokra-asunnot, minä elän unelmaa!
(tai jonkun limaisen nilkin unelmaa ainakin)

Jep, miehenä oleminen on yhtä juhlaa. Tämän voi todistaa vaikka katsomalla itsemurhatilastoja (vuonna 2004 812 tapauksessa mies ja 252 tapauksessa nainen) tai vankitilastoja (vuonna 2003 3300 miesvankia ja 200 naisvankia). Vaikeaa se elämä kai on aina.

PS. Tällä viikolla olen kuunnellut aika paljon Tuvalun uutta Viimeiset hetket ovat käsillä -levyä joka on aika mainiota avaruusprogea (tai jotain). Levy on aluksi aika haastava mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen se kuulostaa jo muultakin kuin pelkältä taidekoululaisten hörhöilyltä. Mainiona boonuksena levyn voi ladata siedettävällä laadulla ilmaiseksi ihan laillisesti bändin sivuilta.