Minä täällä hei!

Herran jestas että blogin päivittämisestä on helppo totutella pois. Mutta minkäs sille mahtaa. Kevään myötä pieni sisäinen rehti ja reipas partiopoika on syrjäyttänyt ahdistuneen runopojan.

Olen minä yrittänyt. Olen jopa hankkinut muutaman aika rapsakan krapulan ja piehtaroinut itsesäälissä sotkuisessa asunnossani ruokkiakseni runopoikaa. Mutta ei. Reipas ulkoilu, pyöräily ja kalastus on vienyt voiton synkältä yksinpuhelulta. Jos malttaisin pakata retkilleni kunnon eväät mukaan, kuulostaisi elämäni hätkähdyttävästi Viisikko-kirjojen kerronnalta.
No, mitään rikosarvoituksia en ole sentään vielä ratkaissut.

Kalastuskauden avaus on kyllä ollut suoraan Mooseksen kirjasta. Ymmärrän kyllä että sen Edenin episodin jälkeen maa on kirottu ja minun on siitä kovalla työllä elantoni hankittava mutta tarvitseeko sen olla näin pirun vaikeaa. Viime viikonloppuna virvoin vavan kanssa kahdella eri järvellä yhteensä kymmenen tuntia saamatta tärpin tärppiä. Kivaa tuollainen ulkoilukin on. Saa kahvitella ja kessutella raittiissa ilmassa mutta kyllä siinä itsensä pikkaisen tyhmäksi tuntee. No, jahka hauen kutu on ohi, taivaat aukeaa ja kovalevy täyttyy pönötyskuvista.

Pyöräily on sujunut paremmin. On aivan mahtavuutta tajuta taasen että Turussa on sellaisia eksoottisia paikkoja kuin Jäkärlä, Lauste tai Takakirves (Pallivahasta nyt puhumattakaan). Pyöräilykausi alkoi sinäänsä aika juhlavasti Turun Sanomien pyöränostostani tekemällä jutulla. Ostoksiani (ja ilmeisesti myös pyöränhankintaa laajemmin) käsittelevä juttu julkaistaan syntymäpäiväni kunniaksi Turun Sanomissa 11.04. Pikkaisen pelottaa jo valmiiksi miten urpon näköisiä kuvia minusta on otettu.

No kaikki julkisuus on kai hyvästä. Sen todistaa jo se tosiasia että Turun tulevissa kunnallisvaaleissa ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva tulee olemaan ylivoimainen äänikuningas kaiken urpoilun, julkisen paheksunnan ja mediamyllytyksen jälkeen. Masentavaa ja surullista.
Tavattoman masentavaa.

PS. Mihinkäs tuo Tolu-pullo sitten liittyy? No, sehän liittyy yleisökysymykseen. Jos ihminen on kehittynyt evoluution myötä niin että lajin jatkumisen kannalta hyödylliset piirteet ovat korostuneet, miten on mahdollista että ihminen yhdistää puhtauden myrkyllisten kemikaalien tuoksuun. Kun asunnossa tuoksuu myrkyllinen puhdistusaine, tuoksuu asunto pienen ihmisen mielestä puhtaalta. Kertooko tämä siitä että Jumala on luonut ihmisen ja evoluutio on pelkkää puppua?

Uskontoa ja heikkenevää uskoa ihmiseen

Minä olen aina yrittänyt uskoa ihmisen älykkyyteen, solidaarisuuteen ja perimmäiseen hyvyyteen. Olkoon kuinka kova Homo economicus tahansa, ei ihminen ole ääliö eikä suhtaudu lajitovereihinsa pelkkinä astinlautoina jotka voi tönäistä nurin ja hypätä selänpäältä yhä korkeammalle.

Idiootteja luonnollisesti on olemassa kaikissä yhteisöissä ja saatavana kaikissa väreissä mutta he ovat vähemmistöä. Valtaosa tästä yksityisautoilevasta ja iltapäivälehtiä lukevasta biomassasta on mainiota sakkia. Positiivinen ihmiskuva jotenkin oikeuttaa sellaisen hassun jutun kuin demokratian olemassaolon. Kai minä olen jonkinsortin humanisti (vaikkakin tiedän miten varovasti tuollaisia abstrakteja ja laajoja käsitteitä tulisi käyttää).

Tänään tuo elämäni peruspilarina toiminut usko ihmiseen sai kovan kolhun. Erehtyin lukemaan Helsingin Sanomien nettisivulla olevan keskustelun (löytyy täältä) joka koski uskontokuntiin kuulumattomien asemaa kouluissa uskonnollisten aamunavausten aikana. Tapauksessa opettaja oli ehdottanut kirkko-isien kertomusten vastapainoksi sitä että kirkkoon kuulumattomat lapset istuvat luokassa kuulosuojaimet päässä aamunavausten aikana. Aika absurdi tilanne.

Keskustelussa asia pääsee aivan uskomattomiin sfääreihin. Oma suosikkini on ehkä kommentti jossa ehdotetaan ei-uskonnollisten lasten sulkemista wc-tiloihin aamunavausten ajaksi. Ilmeisesti ihmisen tyhmyydellä ja ajattelemattomuudella ei ole mitään mitattavia rajoja. Kas kun kukaan ei ehdottanut pakanoiden kaasuttamista (sehän voisi onnistua helposti ja kustannustehokkaasti pienen koulun suihkutiloihin asennettavan apuvälineen avulla).

Jos tämä keskustelu ei vielä masenna tarpeeksi, voitte ystävät hyvät tutustua Eduskunnan sukupuoleen liittyvään keskusteluun ja menettää samalla uskonne myös edustukselliseen demokratiaan.

Itselleni on jäänyt kummallisia muistoja uskonnon opetuksesta koulussa. Muistan miten ala-asteella järjestäydyimme joka aamu parijonoon luokissa ja vaelsimme koulun aulaan. Aulassa sitten seisoimme suorissa riveissä ja lauloimme virsiä. Välillä joku opettaja tai pappi luki myös motivoivan raamatunlainan. Ja sama toistui joka arkiaamu. Olenko minä ainoa jonka mieleen nousee vahva mielikuva elämästä Pohjois-Koreassa? Yläasteella käytössä oli jo keskusradio ja meininko oli vähemmän tunnustuksellista.

En saanut toiminnasta mitään traumoja mutta kuulostaahan tuo nyt aika omituiselta. Minulla ei ole mitään suomen ev. lut. kirkkoa vastaan (vaikka en kyseisen yhdistyksen jäsen olekaan) mutta kirkko on loppujen lopuksi ainoastaan verotusoikeudella varustettu aatteellinen yhdistys ja rakenteeltaan hyvin lähellä esim. poliittista puoluetta. Tältä pohjalta olisi aika hassua ajatella että Forssan työväenyhdistyksen edustaja olisi joka aamu pitänyt koulussani 10 minuutin palopuheen sosialidemokratian erinomaisuudesta jonka jälkeen 7-13 vuotiaat lapset olisivat sitten laulaneet Työväen marssin sekä Kansainvälisen ja jatkaneet koulupäivää.
Tuotahan pidettäisiin aivopesuna vaikka mekanismi on hyvin samanlainen kuin uskonnollisissa aamunavauksissa.

En tiedä miten nämä nämä asiat ovat muuttuneet viidessätoista vuodessa. Tiedän kuitenkin sen että uskonto on hieno ja iloinen asia.
Kunhan se pidetään pois kouluista ja jätetään jokaisen henkilökohtaiseksi omantunnon asiaksi.

Mitä on olla ensimmäinen?

Alussa oli pimeys. Sitten Jumala loi maan ja kasteen maaperään. Märästä maasta muovattiin mies, jonka kylkiluusta muokattiin myöhemmin sivutuotteena se toinen, elikkä nainen. Jumala katsoi luomaansa ja totesi sen olevan aika hyvä. Seitsemäntenä päivänä Jumala sitten lepäsi.

Kului noin 4000 vuotta, syntyi Simone de Beauoir joka puki asiantilan sanoiksi uudestaan:
"Näin ollen nainen on aina tuomittu jäämään toiseksi ja vähemmäksi, sekä hänet on kasvatettu kantamaan tätä ristiään sitä kyseenalaistamatta. Nainen löytää itsensä ja suorittaa valintansa maailmassa, jossa miehet velvoittavat hänet hyväksymään itsensä vain "toisena"."

No, mitä me voimme tästä päätellä?
Ainakin sen että minä olen ensimmäinen.

Kiusasin ruotsalaista harjoittelu-toveriani siitä että hän on maailman etuoikeitetuin ihminen. Johan kun on ruotsalainen, akateemisesti koulutettu, valkoinen ja mies. Tuo paketti tarjoaa mahdollisuudet olla oikein yli-ensimmäinen.

Itse olen aika samalla viivalla. Oli oikeastaan aika hassua tuossa kuukausi sitten kun jouduin ensi kertaa elämässäni oikein kunnolla diskriminoiduksi. Etsin uutta asuntoa ja neljä ensimmäistä puhelua päättyi asunnon omistajan lakoniseen "Me nyt etsimme vuokralaiseksi lähinnä opiskelijatyttöä" -kommenttiin. Kun kommentin oli kuullut pari kertaa, minun teki mieli referoida puhelimessa omia kokomuksiani opiskelijatytöistä ja heidän siisteydestään (tulipas tahattomasti kirjoitettua härskinkuuloinen lause -toim. huom). Minä olen varmasti parempi vuokralainen kuin keskimääräinen opiskelijatyttö. Olen siisti, hiljainen ja minulla on vakituiset tulot ja kaikkea. Oli rankkaa olla ennakkoluulojen uhri.

No, maksan takaisin tämän kaltoinkohtelun työelämässä jossa voin rekrytointitilanteessa surutta pelata "On muuten aika epätodennäköistä että minä tulen raskaaksi" -kortilla. Siitäkin huolimatta, että jos joskus tulen isäksi aion jäädä ainakin vuoden hoitovapaalle (sitä kun ei tarvitse etukäteen kertoa). Tulen tienaamaan enemmän kuin naiset ja elämään onnellisena ilman turhia ulkonäköpaineita ja vääristynyttä kuvaa ihannevartalosta. Todennäköisyys että joudun perheväkivallan uhriksi on edelleenkin naurettavan pieni ja voin delegoida lasten pää-hoivavastuun puolisolleni ilman julkista paheksuntaa.

Pitäkööt opiskelijatytöt halvat vuokra-asunnot, minä elän unelmaa!
(tai jonkun limaisen nilkin unelmaa ainakin)

Jep, miehenä oleminen on yhtä juhlaa. Tämän voi todistaa vaikka katsomalla itsemurhatilastoja (vuonna 2004 812 tapauksessa mies ja 252 tapauksessa nainen) tai vankitilastoja (vuonna 2003 3300 miesvankia ja 200 naisvankia). Vaikeaa se elämä kai on aina.

PS. Tällä viikolla olen kuunnellut aika paljon Tuvalun uutta Viimeiset hetket ovat käsillä -levyä joka on aika mainiota avaruusprogea (tai jotain). Levy on aluksi aika haastava mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen se kuulostaa jo muultakin kuin pelkältä taidekoululaisten hörhöilyltä. Mainiona boonuksena levyn voi ladata siedettävällä laadulla ilmaiseksi ihan laillisesti bändin sivuilta.