Minä olen aina yrittänyt uskoa ihmisen älykkyyteen, solidaarisuuteen ja perimmäiseen hyvyyteen. Olkoon kuinka kova Homo economicus tahansa, ei ihminen ole ääliö eikä suhtaudu lajitovereihinsa pelkkinä astinlautoina jotka voi tönäistä nurin ja hypätä selänpäältä yhä korkeammalle.Idiootteja luonnollisesti on olemassa kaikissä yhteisöissä ja saatavana kaikissa väreissä mutta he ovat vähemmistöä. Valtaosa tästä yksityisautoilevasta ja iltapäivälehtiä lukevasta biomassasta on mainiota sakkia. Positiivinen ihmiskuva jotenkin oikeuttaa sellaisen hassun jutun kuin demokratian olemassaolon. Kai minä olen jonkinsortin humanisti (vaikkakin tiedän miten varovasti tuollaisia abstrakteja ja laajoja käsitteitä tulisi käyttää).
Tänään tuo elämäni peruspilarina toiminut usko ihmiseen sai kovan kolhun. Erehtyin lukemaan Helsingin Sanomien nettisivulla olevan keskustelun (löytyy täältä) joka koski uskontokuntiin kuulumattomien asemaa kouluissa uskonnollisten aamunavausten aikana. Tapauksessa opettaja oli ehdottanut kirkko-isien kertomusten vastapainoksi sitä että kirkkoon kuulumattomat lapset istuvat luokassa kuulosuojaimet päässä aamunavausten aikana. Aika absurdi tilanne.
Keskustelussa asia pääsee aivan uskomattomiin sfääreihin. Oma suosikkini on ehkä kommentti jossa ehdotetaan ei-uskonnollisten lasten sulkemista wc-tiloihin aamunavausten ajaksi. Ilmeisesti ihmisen tyhmyydellä ja ajattelemattomuudella ei ole mitään mitattavia rajoja. Kas kun kukaan ei ehdottanut pakanoiden kaasuttamista (sehän voisi onnistua helposti ja kustannustehokkaasti pienen koulun suihkutiloihin asennettavan apuvälineen avulla).
Jos tämä keskustelu ei vielä masenna tarpeeksi, voitte ystävät hyvät tutustua Eduskunnan sukupuoleen liittyvään keskusteluun ja menettää samalla uskonne myös edustukselliseen demokratiaan.
Itselleni on jäänyt kummallisia muistoja uskonnon opetuksesta koulussa. Muistan miten ala-asteella järjestäydyimme joka aamu parijonoon luokissa ja vaelsimme koulun aulaan. Aulassa sitten seisoimme suorissa riveissä ja lauloimme virsiä. Välillä joku opettaja tai pappi luki myös motivoivan raamatunlainan. Ja sama toistui joka arkiaamu. Olenko minä ainoa jonka mieleen nousee vahva mielikuva elämästä Pohjois-Koreassa? Yläasteella käytössä oli jo keskusradio ja meininko oli vähemmän tunnustuksellista.
En saanut toiminnasta mitään traumoja mutta kuulostaahan tuo nyt aika omituiselta. Minulla ei ole mitään suomen ev. lut. kirkkoa vastaan (vaikka en kyseisen yhdistyksen jäsen olekaan) mutta kirkko on loppujen lopuksi ainoastaan verotusoikeudella varustettu aatteellinen yhdistys ja rakenteeltaan hyvin lähellä esim. poliittista puoluetta. Tältä pohjalta olisi aika hassua ajatella että Forssan työväenyhdistyksen edustaja olisi joka aamu pitänyt koulussani 10 minuutin palopuheen sosialidemokratian erinomaisuudesta jonka jälkeen 7-13 vuotiaat lapset olisivat sitten laulaneet Työväen marssin sekä Kansainvälisen ja jatkaneet koulupäivää.
Tuotahan pidettäisiin aivopesuna vaikka mekanismi on hyvin samanlainen kuin uskonnollisissa aamunavauksissa.
En tiedä miten nämä nämä asiat ovat muuttuneet viidessätoista vuodessa. Tiedän kuitenkin sen että uskonto on hieno ja iloinen asia.
Kunhan se pidetään pois kouluista ja jätetään jokaisen henkilökohtaiseksi omantunnon asiaksi.
3 kommenttia:
Täysin samaa mieltä kanssasi (vaikka kyseiseen yhdistykseen kuulunkin). Meillä oli ala-asteella noiden aamunavausten lisäksi tapana aloittaa ja lopettaa jokainen *musiikin tunti* laulamalla virsi. Ei se silloin niin ihmeelliseltä tuntunut, mutta jälkikäteen olen kyllä sitä monaasti pohdiskellut. Meidän luokalla taisi olla vain yksi uskontotunneille osallistumaton, mutta kyllä hänkin sai kristillistä ilosanomaa joka musiikin tunti nauttia.
Herranjumala!
Onpas synkkää keskustelua. :(. Oon ihan samaa mieltä kanssasi, muakin häiritsi koulussa aamuvirret ja ruokarukoukset. Toisaalta koin myös ahdistusta esim. siniristilipun ja maamme-laulun aikana. Suomi kun ei koskaan ole ollut minulle mikään patrioottisen ihailun kohde ja tunsin olevani ulkopuolinen. Kirkkoon kyllä kuulun, tekeväthän ne paljon hyvääki, mutta paljon hihhuleita asian parissa liikkuu.
Semmonen kommentti, että ny ku EU:ssa on 27 jäsenmaata, aiheuttaa se myös PESsille ongelmia, esim. perusarvojen osalta. Yks tyyppi sanoi meille (oisko ollu Beumer), että hän pelkää perusarvojen olevan vaarassa, kun uusilla jäsenmailla on erilainen käsitys arvoliberalismista ja tasa-arvosta.
Itse muistan myös miten ala-asteella kirkkoon kuulumaton rinnakkaisluokalla ollut poika istui uskonnontuntien aikaan yksin luokan ulkopuolella kenkätelineen päällä ja odotti tuntien loppumista. Kamalan surullinen kohtalo kun sitä jälkeenpäin ajattelee. Toivottavasti asiat ovat muuttuneet sitten 80-luvun.
Isänmaallisuus on toinen äärimmäisen vaikea asia. Nyt kun olen kirjoittanut jo kodista ja uskonnosta se voisikin olla seuraava aihe ( :
Eurooppalaisista perusarvoista saa Suomessa aika harhaisen käsityksen. Me muodostamme Euroopan sisäsiittoisimman ja kultturillisesti yhtenäisimmän valtion ja kuvittelemme helposti että myös muissa Euroopan maissa vallitsisi samanlainen asiantila. Beumer on muistaakseni flaami ja Hollannissa samanlaisen kaikkien kansalaisten jakaman arvopohjan muodostaminen on aika mahdotonta. Ja koska yksittäisten jäsenvaltioiden on vaikea luoda omaa yhtenäistä arvo- ja kulttuuripohjaa, on se aika mahdottomuus myös Euroopan tasolla. Itseäni masensi Belgiassa suuresti se miten rasistisia ja sovinistisia uusista jäsenmaista tulevat nuoret ja muuten fiksut ihmiset paikoitellen olivat.
Pitäisi kyllä kirjoittaa jotain EU:hun liittyvää mutta en vain millään saa aikaiseksi.
Lähetä kommentti