ohessa tehnyt töitä melkein koko opiskelu-urani ajan. Oli se silti kuitenkin aika koskettava hetki saada 04.02 viimeinen 434,71 euron erä opintotukea. Opintoja nyt vielä on jäljellä mutta gradun tekohan on vähän kuin sählyn peluu, se hoituu päivätyön ohessa harrastuksena. (vai hoituuko?)Ensimmäisenä työpaikkana ylioppilaskunta on varsin mainio ja siinä on työympäristönä sellaisia piirteitä joita osaa arvostaa vasta sitten kun on työskennellyt myös ei-niin-miellyttävissä työympäristöissä. Ihmiset on pääsääntöisesti innostuneita siitä mitä he tekevät, työnantaja on tarvittaessa aika jousta ja palkkakin on ihan OK tasoa. En minä ihan vielä voi alkaa keräämään suomalaista taidelasia (vaikka saatoinkin eilen ostaa tuollaisen) mutta kyllä palkalla tulee toimeen. Olen melko varma että tulen jatkossa kiroamaan työpaikan monta kertaa alimpaan helvettiin mutta niinhän se kaikkien työpaikkojen kanssa. Isä-Ukkoani lainatakseni: "En ymmärrä kuka helvetti keksi että työnteon pitäisi olla hauskaa. Ei työnteon nyt kuulu kivaa olla".
Joo, minä olen ihan tyytyväinen itsenäistä työtä tekevä alempi toimihenkilö. Siitäkin huolimatta että tänään aamulla kun ajattelin juuri saavani kaiken alkusäätämisen valmiiksi, sanoi työkoneeni sopimuksensa irti. Joten jos joku haluaa ottaa minuun työasioissa yhteyttä, se onnistuu parhaiten sujauttamalla kirjelappu työhuoneen oven alitse.
Se siitä, seuraavalla kerralla voisin puhua hieman opiskelijapolitiikkaa. Sitä kun netissä ei vielä ole tarpeeksi (tähän voisi lisätä sellaisen sarkastisen hymiön).
