Eräänä aamuna tässä elämäni keskipäivässä mietin mikä minä olen. Olen akateemisesti koulutettu ja toimin toimihenkilöammatissa, käytän yksityisiä (joskin työnantajan maksamia) terveydenhuoltopalveluja enkä kuulu ammattiliittoon. Jumalauta, minä kuulostan tyypilliseltä Kokoomuksen äänestäjältä! Missä vaiheessa kaikki on mennyt pilalle?Soppaa voi vielä hämmentää sillä että tunnen joitakin ihan mukavia kokoomuksen jäseniä. No, golfista en tykkää mutta toisaalta maanrakentaja-urani aikana olin rakentamassa golf-kenttää, joten sekin on vähän kiikun kaakun. Onneksi olen vielä aika varma että en halua kuulua samaan ryhmittymään tämän, tämän tai tämän toimijan kanssa ja siksi jäsenhakemus jää lähettämättä. (ja ehkä myös siksi että en kannata Kokoomuksen ajamaa politiikkaa -toim. huom.)
Toisaalta voisi olla kivaa kirjoitella tuonne Kokoomusnuorten Sex&Date-palstalle. Kyseessä on siis palvelu jossa setä-miehet voivat etsiä itselleen 15-30 vuotiaista nuorisojärjestö-toimijoista "after kokous" -seuraa. (Tuo on joko laitonta tai todella ällöttävää. Ajatelkaa vähän ja ottakaa se nyt herran tähden pois sieltä sivuilta).
Todennäköisempi suunnanmuutos on se että liityn ammattiliittoon. Jos olisi suutari, räätäli tai kraatari se olisi helppoa. Mutta kun olen tällainen katkonaista urapolkua kulkeva postmoderni moni-osaaja homma on haastavampaa. Kuuluin aikasemmin Suomen valtiotieteilijöiden liittoon mutta jätin protestiksi jäsenmaksun maksamatta. 2006 kun olin mukana tekemässä opintoraha-kampanjaa Akavalaiset opiskelijajärjestöt löivät soraa rattaisiin ja preferoivat opintorahan noston sijaan korkeampia tulorajoja. Silloin päätin että tuolle järjestölle en enää maksa penniäkään.
Nyt kun punnitsen uudelleen järjestäytymistä, en oikein tiedä mihin puljuun pitäisi liittyä. Voisin liittyä vaikka Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon, Talentiaan, SPECIA:an tai takaisin Valtiotieteilijöiden liittoon. Mikään vaihtoehdoista ei oikein tunnu siltä että se vahvistaisi ammatillista identiteettiäni. Taidan pähkäillä asiaa vielä pari viikkoa ja laittaa sitten hakemuksen vetämään.
PS. Pari viime päivää on ollut pop-rockin juhlaa. Löysin Interpolin Our love to admire levyn uudestaan ja uuden suomalaisen tuttavuuden Rubikin Bad Conscience Patrol levyn ensi kertaa. Molemmat ovat mainiota kuunneltavaa. Vastapainona on toiminut Ministry joka on parhaimmillaan aivan käsittämätöntä runttaamista.
